Lauri Künnap on nähty kuluvalla kaudella Welhojen maalivahtina yhdeksässä ottelussa. Kausi on ollut Künnapille opettavainen ja haastava, mutta joukkoon on mahtunut myös voitto Nurmon Jymystä. Hänen saamansa vastuu on tullut jopa yllättäen, sillä Roni Tuononen on ollut loukkaantuneena lokakuun alussa pelatun SPV-ottelun jälkeen.

Welhoissa kausi on Künnapille jo kahdeksas. Liigassa hän debytoi viime kaudella. Heinolasta kotoisin oleva raamikas 24–vuotias mies avaa nuoruusvuosiaan: ”Kaverini kysyi nuorena pelaamaan salibandya, koska heidän joukkueensa tarvitsi maalivahtia. Lahdessa kävimme treenailemassa Sbandyn harjoituksissa. Minun ja kaverini vanhemmat kyyditsivät meitä aina tarvittaessa harjoituksiin. Urani alkoi maalin suussa ja siellä olen pysynyt. Se on mukavaa hommaa.” Künnap kertoo vahvuudekseen tasaisen osaamisen jokaisella osa-alueella. Isokokoisena maalivahtina hän voi optimoida nopeuden, kun pystyy peittämään isomman osan maalista. ”Räjähtävyyttä on treenattu punttisalilla todella paljon, ja siinä kehityn koko ajan”, hän vielä lisää.

Maalivahtina hän on tyytyväinen viime aikojen harjoituksiin: ”Treenien perusteella tunnetta on alkanut näkymään enemmän. Läiskyy jo vähän positiivisesti yli ja vaatimustaso on hyvä. Porukka on herännyt, eikä tässä olla heittämässä kirvestä kaivoon. Tekemisen meininki ja itseluottamus täytyy löytyä, mikä meillä kesällä vielä oli. Pallollisen pelin ongelmat tulee siitä, kun ei olla uskallettu yrittää, vaikka taitoa olisi. Tappiot usein kiristävät meininkiä vähän, mutta Welhoissa sitä ei olla nähty. Pieni niskasta kiinni ottaminen kuuluu tähän hommaan ja joukkuehenki on kohdillaan.”

Lauantaina Welhoja vastaan asettuu useiden lähteiden mukaan maailman paras salibandyjoukkue. Künnapin mielestä aina on pieni mahdollisuus: ”Kauden alussa pelattiin hyvää salibandya. Tavoitteena on haastaa Classic samalla tavalla kuin syyskuussa. Silloin tehtiin heidän olonsa tukalaksi. Näemme mihin rahkeemme riittää, mutta asiat on tehtävä kunnolla.”

Welhot on Künnapin mielestä mukava yhteisö, jossa kaikkien kanssa tulee toimeen. Omia tavoitteitaan hän on nuoresta pitäen heijastanut Welhojen kautta. Kova treenaaminen ja itseensä uskominen tuo joskus palkintoja nopeasti: ”Olin joskus katsomassa Welhojen peliä ja ajattelin että olisipa hienoa olla tuolla pelaamassa. Eipä siitä mennyt kuin puoli vuotta, kun olin torjumassa ensimmäistä pääsarjatason voittoa ÅIFia vastaan.” Hän toteaa, että tässä vaiheessa uraa lajista täytyy saada kaikki mahdollinen irti, ettei ainakaan vanhoilla päivillä jää harmittamaan: ”Onko se sitten esimerkiksi F-liigan mestaruus tai maailmanmestaruus, niin sen näkee aikanaan.”

Künnapin terveiset kannattajille: ”Nyt ei pääse katsomaan pelejä, mutta kannustakaa kotiruutujen välityksellä! Kinkunsulattelupelit ovat tulossa ja toivottavasti kaikki halukkaat pääsee seuraamaan. Welhoissa treenaaville junioreille hän ohjeistaa, että kannattaa keskittyä treenaamiseen ja pitää rakkaus ja hauskuus lajiin: ”Tosissaan mut ei totisesti!”


Jaa uutinen

Viimeisimmät uutiset