Miesten ensimmäinen historiallinen F-liigakausi ja samalla Welhojen neljäs kausi korkeimmalla sarjatasolla päättyi pettymykseen, kun runkosarjan viimeinen tila toi mukanaan myös tippumisen D1variin.

 
 

Miesten kausi starttasi syksyllä kovilla haasteilla, kun vastassa olivat viidessä ensimmäisessä pelissä ennakolta mitalisuosikeiksi rankatut joukkueet (järjestyksessään: Classic, Nokian KrP, Happee, SPV ja Oilers). Ensimmäinen ottelu Classicia vastaan Tampereella antoi merkkejä siitä, että kaikki sarjan joukkueet on mahdollista haastaa ja voittaa. Koko kesän ajan jumpattu palloton pelaaminen loisti kirkkauttaan ensimmäisissä peleissä niin yksilö- ja viisikkotasolla. Kun näihin lisätään loistava maalivahtipeli niin ainekset erittäin hyvälle kaudelle olivat kasassa. Valitettavasti pelkällä hyvällä puolustamisella ja maalivahtipelillä ei pisteitä kerätä ja sen Welhot sai karvaasti kokea varsinkin kauden ensimmäisellä puoliskolla pelien edetessä kohti runkosarjan puoliväliä. Vähemmälle huomiolle harjoittelussa kesällä ja syksyllä jäänyt pallollinen pelaaminen ei tuottanut lähellekään tarpeeksi paljon laadukkaita maalipaikkoja pelien voittamista varten. Ja kaiken tämän lisäksi vähäisten maalipaikkojen tuhlailu ja lahjamaalit vastustajille omilla pallollisilla virheillä olivat harmittavan näkyviä pallollisen pelin sivutuotteita lähes jokaisessa pelissä. Tästä valmennus sai kantapään kautta hyvää oppia tulevaisuuteen.

Kipukohdat pelaamisessa oli huomattu ja niiden eteen tehtiin arjessa paljon töitä. Valitettavasti nämä pelilliset asiat eivät aina kehity niin nopeasti kuin haluaisi. Ensimmäinen voitto marraskuun alussa Nurmosta kotikentällä loi kuitenkin joukkueelle paljon lisää uskoa, että potentiaalia joukkueelta löytyy, vaikka pisteitä ei paljon ollutkaan kertynyt ja varmaksi putoajaksi joukkue oli jo moneen otteeseen leimattu. Ensimmäisen voiton jälkeen lunta alkoi tulla tupaan vastustajien maalien merkeissä entistä enemmän pelistä toiseen. Alkukaudesta nähty laadukas puolustaminen koko pelin ajan loisti poissaolollaan ja vielä kun oma pallollinen peli tuotti edelleen enemmän vaarallisia vastahyökkäyksiä vastustajille kuin maalipaikkoja itselle olivat seuranneet lopputulokset raa’an rehellisiä.

Tammikuun alussa valmennus päätti yksinkertaistaa ja helpottaa sekä pallotonta ja pallollista pelaamista niin, että pelaajien pelaaminen tehtiin mahdollisimman helpoksi ja kaikki ylimääräinen sekä liika ajattelu jätettiin taka-alalle. Nämä muutokset tuottivat selkeästi tulosta ja joukkueen pelaaminen parantui huomattavasti. Jokaisessa ottelussa taisteltiin pisteistä tiukasti kolmansiin eriin asti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Valitettavasti liian monesti poistuttiin peleistä sympaattinen häviö taskussa, joka ei pistetiliä yhtään kasvattanut. Voitot vieraissa EräViikingeistä ja kotona mahtavalla viime hetkien nousulla (kolme maalia ilman maalivahtia ja rankeilla voitto) OLS:sta eivät kuitenkaan riittäneet säilyttämään sarjapaikkaa, kun muut joukkueet pelasivat Welhojen kannalta harmittavasti ristiin. Viimeiseen otteluun Nurmoa vastaan jäi iso vuori kiivettäväksi, kun viimeiseltä paikalta nousemiseen olisi vaadittu vähintään 20 maalin voitto.

Lyhyenä yhteenvetona voidaan todeta, että joukkueen pelaaminen ailahteli pelien väleillä ja pelien sisällä aivan liikaa, jotta tuossa kovassa liigassa voitoista olisi voinut kovemmin taistella. Välillä pelattiin todella hienoa salibandyä ja laitettiin kaikista kovimmatkin vastustajat erittäin ahtaalle, mutta vastapainona lukuisat mustat hetket ja heikot suoritukset näkyivät valitettavasti suuremmin tulostauluilla kuin hyvät hetket. Vaikka tippuminen on totta ja pettymys on suuri niin menneestä kaudesta opittiin todella paljon asioita ja tulevaisuudessa Kuopiossa tiedetään mitä F-liigassa menestyminen ja pärjääminen pelaajilta, joukkueelta ja valmennukselta vaatii. Työnteko näiden asioiden saavuttamiseksi on jo alkanut ja ensi kaudella D1varissa nähdään varmasti nälkäinen Welhoryhmä! 


Jaa uutinen

Viimeisimmät uutiset