Naisten edustusjoukkueen ensimmäisestä kaudesta F-liigassa, ja järjestyksessään toisesta korkeimmalla sarjatasolla, muodostui monin tavoin eriskummallinen ja vaikea. 

 

 

Koronan mukanaan tuoma epävarmuus heijastui läpi kauden vahvasti myös pääsarjatason salibandyyn, ja muokkasi omalta osaltaan joukkueen toimintaa. Harjoituskauden alussa huhtikuussa jokainen pelaaja joutui harjoittelemaan voimassa olevista rajoituksista johtuen omatoimisesti. Seuraavassa välivaiheessa toukokuussa mahdollistui pienryhmäharjoittelu. Lopulta kesäkuussa joukkue pääsi jälleen yhdessä lajiharjoittelun pariin. Huolimatta koronan vaikutuksista, joukkueen harjoituskausi tuntui onnistuneelta, sillä niin pelaaminen kuin fyysisten testien tulokset olivat ottaneet isoja kehitysaskeleita eteenpäin. 

Joukkueeseen tuli harjoituskauden aikana 9 uutta tai siihen rinnastettavaa pelaajaa. Näiden pelaajien myötä joukkue oli selvästi vahvistunut - ainakin paperilla. Valitettava loukkaantumisten kierre alkoi kuitenkin jo harjoituskauden aikana, kun peräti kolme pelaajaa kävi polvioperaatioissa. Kauden aikana loukkaantumiset seurasivat toinen toistaan, joiden myötä joukkueen kokoonpano eli läpi kauden. Osa pelaajista ei ennättänyt kauden aikana kertaakaan kaukaloon, eikä joukkue päässyt pelaamaan missään vaiheessa parhaalla kokoonpanollaan. 

Huolimatta edellä mainitusta loukkaantumiskierteestä, joukkue kykeni pelaamaan kentällä läpi kauden suhteellisen mallikkaasti. Tämä ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta etenkään alkukaudesta, jolloin pienten marginaalien ottelut kääntyivät toistuvasti vastustajalle. Kauden ensimmäisellä puoliskolla joukkue onnistui voittamaan ainoastaan 3 ottelua 9 ottelusta. Tämä tarkoitti joukkueen tavoitteen (2.parhaan joukkoon pääsemisestä) olevan käytännössä jo saavuttamattomissa. Jälkimmäisellä puoliskolla joukkue keräsi 5 voittoa 9 ottelusta, jonka myötä joukkueen loppusijoitus sarjassa oli 5./7. Näin sarjapaikka säilyi tänäkin vuonna ilman karsintoja. Kausi oli tästäkin huolimatta tuloksellisesti iso pettymys.

Tuloksen takaa on kuitenkin nostettava muutama positiivinen asia esiin. Ensinnäkin joukkueen aktiivinen pallollinen pelaaminen oli läpi kauden sarjan parhaimmistoa - se ei ollut vielä valmista, mutta lupauksia herättävää. Toiseksi joukkueen urheilullisuus on noussut merkittävästi - pelaajat ovat tehneet tunnollisesti hommia, ja se näkyy testitulosten lisäksi myös kentällä. Kolmanneksi on nostettava esiin myös joukkueen nuoriso; joukkueessa pelasi yhteensä 11 A/B-juniori-ikäistä pelaajaa, jonka myötä joukkueen keski-ikä oli päättyneellä kaudella vain 21,7 vuotta. Debyyttinsa liigatasolla teki 7 pelaajaa. Varsinkin joukkueen loukkaantumiskierteen myötä osa nuorisosta pääsi / joutui (näkökulmasta riippuen) ennakoitua suurempaan rooliin, mutta selviytyivät siitä varsin mallikkaasti. Tämä on samalla osoitus siitä, että seuran juniorijoukkueissa on tehty aiempina vuosina asioita oikein.

Päättyneen kauden jälkeen joukkueen toiminnassa tapahtuu muutoksia; vastuuvalmentajana kaksi edelliskautta arkityön ohella toiminut Panu Lappi vapauttaa omaa ajankäyttöään luopumalla vastuuvalmentajuudesta. Joukkueen uudeksi vastuuvalmentajaksi on valittu Henri Niskanen. Lisäksi joukkueen harjoittelua tullaan synkronoimaan seuran C1/C2-poikien kanssa. Lisää valmentajavaihdoksesta sekä joukkueen tulevan kauden harjoittelusta voit lukea aiemmin julkaistusta uutisesta https://www.welhot.fi/uutiset/henri-niskanen-naisten-edustusjoukkueen-paavalmentajaksi

Joukkueen tulevan kauden valmistelut ovat hyvässä vauhdissa - pelaajasopimuksia on kasassa jo hyvä määrä, joista osa on jo julkistettu. Lisää on tulossa kevään edetessä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Welhottarilla on erittäin hyvät saumat tavoitella haaveeksi jääneitä tavoitteitaan tulevalla kaudella.


Jaa uutinen

Viimeisimmät uutiset