Welhojen naisten edustusjoukkueen syyskausi on edennyt vaihtelevissa merkeissä; mukaan on mahtunut upeita onnistumisia, mutta myös karvaita tappioita. Joukkue lähti kauteen kovin tavoittein - tavoitteena oli sijoittua F-liigan naisten sarjan B-lohkossa kahden parhaan joukkoon, ja päästä sitä kautta mittaamaan tasoaan A-lohkon pudotuspelikarsintoihin. Tuloksellisesti joukkue on tavoitettaan perässä, sillä Welhottarien sijoitus kahdentoista ottelun jälkeen on vasta viides, ja ero kärkeen on venynyt jo 15 pisteeseen.

”Syyskautta on leimannut epätasaisuus – joukkueen pallollinen pelaaminen on ollut isossa kuvassa hyvällä mallilla, mutta tehokkuus on jättänyt parantamisen varaa. Palloton pelaaminen oli alkukaudesta hieman huolimatonta, mutta olemme kyenneet parantamaan sitä kauden edetessä”, joukkueen vastuuvalmentaja Panu Lappi summaa.

Joukkueen tilannetta on omalta osaltaan vaikeuttanut mittava loukkaantumisten suma, joka on vaivannut keväästä saakka. Pahimmillaan kahdestakymmenestä kenttäpelaajasta on 7–8 ollut yhtä aikaa loukkaantuneena. Pääsääntöisesti loukkaantumiset ovat osuneet puolustajaosastoon. Osa poissaoloista oli tiedossa jo ennen kauden alkamista, mutta useampi on syntynyt kauden aikana. Esimerkiksi viime kauden tehokkaimman pakkiparin Rebekka Väyrysen ja Sofia Pykäläisen, sekä uutena kasvona mukaan tulleen Ninni Huovisen alkukauden poissaolot olivat etukäteen tiedossa, mutta sittemmin loukkaantuneiden kirjoissa ovat olleet esimerkiksi myös puolustajat Ella Varis ja Marika Lappi. Loukkaantumissuma on avannut näyttöpaikkoja nuoremmille pelaajille, ja vaatinut myös hyökkääjien siirtämistä puolustajiksi.

”Loukkaantumiset eivät ole selitys tulokselle, mutta ei niiden vaikutustakaan voi kieltää. Luulen että minkä tahansa joukkueen suorittamiseen olisi vaikutusta, jos sen pelaavasta rosterista napataan kaksi pakkiparia sivuun. Ja vaikka pelaaja olisi kuinka taitava ja fiksu, niin hyppääminen hyökkääjän roolista puolustajaksi vaatii aikaa ja pelejä sopeutumiseen, kuten myös juniori-ikäisten hyppäys junnusarjoista liigatasolle. Tältä osin pitää olla ylpeä siitä, miten hyvin tämä tilanne on kuitenkin isossa kuvassa klaarattu, kun käytännössä joka ottelussa on pelattu voitosta. Ei voi kuin hattua nostaa pelaajille, miten he ovat sopeutuneet tilanteeseen, ja miten nuorisokin on vastannut haasteeseen. ”

Loukkaantumisten lisäksi myös joukkueen harjoittelu on aiheuttanut päänvaivaa. Kesä- ja alkusyksy eteni hienosti suunnitelmien mukaan, mutta marras-joulukuussa eteen tuli haasteita; Kuopio-hallin toisen salibandymaton poistuminen käytöstä ja Lippumäen uuden sisäliikuntatilan käyttöönoton siirtyminen tammikuulle aiheutti marras-joulukuulle akuutin harjoittelutilojen puutteen, joka heijastui myös Welhottarien toimintaan. Lisäksi marraskuun alkuun osui myös ajanjakso, jolloin useampi pelaaja joutui kotikaranteeniin mahdollisen korona-altistumisen vuoksi, ja joukkue päätti ottaa koko joukkuetta koskevan harjoitustauon. Varsinaisilta koronatartunnoilta joukkue kuitenkin on toistaiseksi säästynyt.

Lapin mielestä joukkueen toiminta on kuitenkin ottanut merkittäviä askeleleita eteenpäin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Kehuja saa etenkin keväällä joukkueen fysiikkavalmentajana aloittaneen Samu Koskisen panos:
”Samun mukaantulo fysiikkavalmentajaksi on nostanut fyysisen- ja oheisharjoittelun tasoa merkittävästi, ja se on näkynyt erittäin vahvasti myös joukkueen tekemisessä ja testituloksissa. Vertailukohtana olemme käyttäneet naisten maajoukkuetta, ja kun katsoo esimerkiksi beep-testien sekä voimantuoton testituloksia, niin niitä kelpaa kyllä vertailla jo nyt – ja ne paranevat koko ajan. ”

Lapin mukaan joukkueen pallollinen ja palloton pelaaminen on myös kehittynyt kauden edetessä; joukkueen tavoitteena on ollut pelata sarjan parasta pallollista peliä, ja Lapin mukaan siitä on nähty viitteitä lähes jokaisessa ottelussa, ja myös maalikimarat sen osoittavat. Pallottomaan pelaamiseen on löytynyt puolestaan ryhtiä, jonka myötä tuloksetkin ovat viime peleissä parantuneet selkeästi.

Tuloksellisesti Lappi odottaa loppukaudelta menestymistä, ja suosittelee seuraamaan etenkin sitä, miten joukkue pelaa pallon kanssa. Valmentajan mukaan nyt on myös otollinen aika ottaa joukkue muutoinkin seurantaan:
”Naissalibandy kehittyy Kuopiossa ja Welhoissa huimaa vauhtia – sitä minne se lopulta johtaa, ei tiedä kukaan. Nyt jos koskaan on kuitenkin hyvä aika hypätä mukaan seuraamaan ja tukemaan!”


Jaa uutinen

Viimeisimmät uutiset